TOIMEENTULOTUKI - RATKAISUJA

Oikeus toimeentulotukipäätöksen jälkikäteiseen muuttamiseen ja myönnetyn liikatuen perimiseen

Kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija oli myöntänyt kantelijoille toimeentulotukea vuoden 2006 lokakuulle. Saman vuoden marras- ja joulukuun toimeentulotukihakemusta käsitellessään viranhaltija huomasi, että lokakuun laskelmasta oli tuloista puuttunut kantelijoiden saama asumistuki. Tämän vuoksi kantelijoille oli lokakuussa maksettu toimeentulotukea liikaa 131,74 euroa. Viranhaltija teki lokakuulle uuden laskelman, jossa asumistuki otettiin tulona huomioon ja peri liikatuen takaisin vähentämällä sen marras-joulukuulle myönnetystä toimeentulotuesta. Noille kuukausille myönnetty tuki pieneni siten takaisinperityn määrän verran. Päätöksessä oli sovellettu toimeentulotuesta annetun lain (toimeentulotukilaki) pykäliä 1-3, 6-9, 11-12 ja 15.

Kantelijat saattoivat viranhaltijan marras-joulukuulle tekemän päätöksen sosiaali- ja terveyslautakunnan käsiteltäväksi lokakuun liikatuen perimisen osalta. Lautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja totesi viranhaltijan menetelleen ohjeiden mukaan. Lautakunta muutti kuitenkin viranhaltijan päätöstä siten, että lokakuun päätöstä ei muutettu vaan huomioimatta jäänyt asumistuki otettiin marras-joulukuun laskelman tulona huomioon toimeentulotukilain 15 §:n perusteella.

Kantelijat katsoivat, että viranhaltijan ja lautakunnan ilmoittamat lainkohdat eivät oikeuta tuen takaisinperimiseen. Toimeentulotukea ei ylipäätään olisi saanut periä lainkaan takaisin, koska kantelijat eivät olleet jättäneet tulojaan ilmoittamatta, vaan lokakuun virheellinen tukipäätös oli aiheutunut viranhaltijan laiminlyönnistä.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että toimeentulotukilain 15 §:n 2 momentissa säädetty mahdollisuus tulon jaksottamisesta koskee suuria kertaluontoisia tuloja. Yhden kuukauden 131,74 euron määräistä asumistukea ei voida pitää lainkohdassa tarkoitettuna tulona. Lain 15 §:n 3 momentti koskee pelkästään ansiotuloa, joten silläkään ei ole voitu perustella asumistuen jälkikäteistä huomioon ottamista. Lokakuun asumistukea ei siten ole voitu ottaa jälkeenpäin tulona huomioon viranhaltijan ja lautakunnan ilmoittaman 15 §:n nojalla. Koska 18 §:n mukainen toimeentulotuen tarkistaminen olosuhteiden muuttuessa koskee lainkohdasta annettujen soveltamisohjeiden mukaan yleensä vain maksamattomia tukia, ei myönnetyn tuen jälkikäteinen korjaaminen voi perustua tähänkään lainkohtaan.

Toimeentulotukilain 19 §:n perintäkiellon ehdottoman ja rajaavan sanamuodon vuoksi virheellisiä toimeentulotukipäätöksiä ei voida muuttaa kuin laissa erikseen säädetyillä perusteilla. Lain 20 §:n 2 momentin mukaan tuki voidaan periä takaisin silloin, kun toimeentulotukipäätöksen virheellisyys johtuu asiakkaan menettelystä. Toisin kuin sosiaali- ja terveyslautakunta apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei toimeentulotukilain 17 §:n asiakkaan tietojenantovelvollisuutta voinut tulkita niin, että asiakkaan jättäessä hänelle annetun, virheelliseksi havaitsemansa toimeentulotukipäätöksen oikaisematta,kyseessä olisi asiakkaan virhe jonka perusteella päätöstä voitaisiin jälkikäteen asiakkaan vahingoksi muuttaa. Kyseessä olevassa tapauksessa ei voitu selvittää, aiheutuiko lokakuun päätöksen virheellisyys asiakkaasta vai viranhaltijasta.

Viranhaltija ja lautakunta olivat perustaneet menettelynsä yksinomaan toimeentulotukilain säännöksiin. Pohdittaessa hallintolain asiavirheen korjaamista koskevien säännösten soveltuvuutta toimeentulotukipäätösten muuttamiseen on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, että erityislakiin on otettu nimenomainen ja yksiselitteiseksi muotoiltu takaisinperintää koskeva säännös.

Takaisinperinnästä on aina, lukuun ottamatta 23 §:n mukaista eräänlaista kuittausperintää, tehtävä hakemus hallinto-oikeudelle, joka harkitsee, vaarantaako takaisinperintä asiakkaan toimeentulon. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että toimeentulotuen takaisinperimistä ilman hallinto-oikeudelle tehtyä hakemusta vain tulevien kuukausien tuesta kuittaamalla ei ilman selvää lainsäännöstä voida pitää hyväksyttävänä, koska se saattaa olennaisesti ja hallitsemattomasti kaventaa viimesijaisen toimeentulon turvaamista koskevaa perusoikeutta. Muutoksenhakumahdollisuuteen perustuva jälkikäteinen oikeusturva ei aina anna suojaa näitä välittömiä vaikutuksia vastaan.

Viranhaltijan ja lautakunnan käyttämä menettely toimeentulotukipäätöksen korjaamisessa ja liikatuen perimisessä ei perustunut lakiin. Apulaisoikeuskansleri saattoi viranhaltijan ja lautakunnan tietoon tätä koskevan käsityksensä.

Perustuslaki 2 § 3 mom ja 19 § 1 mom