TOIMEENTULOTUKI - RATKAISUJA

Otteita päätöksestä:

L:n sosiaalitoimi ei ole saanut korkojen maksamisesta mielestään riittäviä tietoja. X:ltä on korkojen maksun todentamiseksi pyydetty toistuvasti tiliotteita tai tositteita asuntolainansa kyseisten kuukausien korkojen maksamisesta, mutta X on kieltäytynyt esittämästä tätä selvitystä. X:n korkojen maksun selvittämiseksi on sitten valituksenalaisella päätöksellä päätetty pyytää rahalaitoksilta X:n tiliotteet.

...tavoitteena on ehkäistä sosiaalihuollon etuuksien väärinkäytöstilanteita ja että tällainen epäilys voi muun muassa olla silloin, kun asiakkaan olosuhteet ja elämäntapa tai viranomaisilla olevat tiedot näyttävät olevan voimakkaassa ristiriidassa asiakkaan ilmoittamien tietojen kanssa. Tietojen pyytäminen rahalaitoksilta tulee olla viimekätinen ja poikkeuksellinen toimi.

Asiassa ei ole riitaa muusta kuin siitä, onko X maksanut korot, joiden määrä kuukaudessa on ollut alle 150 euroa. Korkojen määrä on ilmennyt maksuohjelmasta. Vaikka X on kieltäytynyt esittämästä tiliotteita, pyyntöä ei ole kuitenkaan perusteltu sillä, että X:llä olisi käytettävissään salattuja tuloja, eikä päätöksestä muutenkaan ilmene, että viranomaisen hallussa olevat tiedot olisivat ristiriidassa asiakkaan ilmoittamien tietojen kanssa. Koska tietojen pyytäminen rahalaitoksilta on tarkoitettu viimekätiseksi ja poikkeukselliseksi toimeksi sekä kun asiakirjoissa ei ole selvitystä siitäkään, että sosiaaliviranomaiset eivät olisi saaneet riittäviä tietoja ja selvityksiä sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 1 momentissa mainituilta tahoilta, asiassa ei ole esitetty riittäviä perusteita tietojen saamiseen rahalaitoksilta. Näin ollen sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset pyynnön esittämiseen eivät ole täyttyneet. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös ja valituksenalainen lautakunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antama päätös pyytää tietoja on kumottava.

* * *
Koko päätös:

KHO:2006:92

Rahalaitos - Tietojen pyytäminen - Toimeentulotuen myöntäminen - Valituskelpoinen päätös - Valitusluvan tarve

Päätös tietojen pyytämisestä rahalaitoksilta sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n 2 momentin nojalla toimeentulotuen myöntämistä koskevassa asiassa sisälsi valituskelpoisen ratkaisun, johon asiakas, josta tietoja pyydettiin, sai hakea muutosta. Asian saattaminen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi edellytti valitusluvan myöntämistä.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 20 §
Laki toimeentulotuesta 24 §
Sosiaalihuoltolaki 49 §:n 2 momentti

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

L:n kunnan sosiaalityön johtaja on 1.7.2004 §:n 1 kohdalla tekemällään päätöksellä päättänyt sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n nojalla pyytää rahalaitoksilta X:n tiliotteet 1.1.2004 alkaen pyyntöpäivään saakka, sillä X oli toistuvasti kieltäytynyt toimittamasta toimeentulotukihakemuksen liitteeksi häneltä pyydettyjä tiliotteita sekä tositteita asuntolainojensa korkojen maksamisesta.

X on saattanut asian L:n sosiaali- ja terveyslautakunnan käsiteltäväksi.

L:n sosiaali- ja terveyslautakunta on 31.8.2004 §:n 100 kohdalla tekemällään päätöksellä pitänyt voimassa sosiaalityön johtajan päätöksen ja päättänyt samalla panna päätöksen täytäntöön, jotta toimeentulotukea koskevat päätökset voidaan tehdä toimeentulotukilain mukaisesti.

Päätöksen perusteluissa on lausuttu seuraavaa: Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa säädetään, että laissa mainituilla viranomaisilla ja yhteisöillä (muun muassa pankeilla) on velvollisuus antaa sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset. X on ollut jo vuosia L:n kunnan toimeentulotukea hakeva ja saava asiakas ja häneltä pyydettyjen selvitysten saamisessa on ollut toistuvasti ongelmia. Sosiaalityön johtaja ja sosiaalityöntekijä ovat kuulleet X:ää puhelimitse 1.7.2004 tässä asiassa ja samalla ilmoittaneet X:lle valituksenalaisen päätöksen tekemisestä. X on ilmoittanut häntä kuultaessa, ettei sosiaaliviranomaisilla ole oikeutta tietää hänen pankkitilejään.

Asian käsittely Kuopion hallinto-oikeudessa

X on valittanut sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksestä. Hän on toimittanut aina hakemuksiinsa kaikki tarvittavat tositteet, tulotositteet kansaneläkelaitokselta ja laskujäljennökset menoista. Tiliotteita X:lle ei tule lainkaan. X on toimittanut koroista vuodelta 2003 tilityskuitin. Vuodelta 2004 tilityskuittia ei vielä ole eikä se näy tiliotteissakaan. X ei ole velvollinen esittämään tiliotteita sosiaalitoimelle, vaan tulo- ja menotositteiden on riitettävä. Koroista on olemassa velkasaneerauspäätös, joka on toimitettu sosiaalitoimelle. Päätöksessä on selvästi kerrottu kuukausittainen koron osuus.

L:n sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut lausunnon. X ei ole lukuisista pyynnöistä huolimatta hoitanut toimeentulotukilain 17 §:n mukaista tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuuttaan hakiessaan toimeentulotukea jo useiden vuosien ajan. X ei ole toimittanut sosiaaliviranomaisten vaatimuksesta huolimatta pankkitiliotteitaan ja on laiminlyönyt siten toimittaa toimielimelle tiedossaan olevat toimeentulotukeen vaikuttavat välttämättömät tiedot. X ei ole toimittanut myöskään koko vuodelta 2004 ja kymmeneltä kuukaudelta vuodelta 2003, oikeastaan 2002, mitään kuittia tai selvitystä, että hän olisi maksanut asuntolainansa korot. Valituksessaan X esittää, että sosiaalitoimelle on riitettävä tulo- ja menotositteet. Hän ei kuitenkaan toimita esimerkiksi pyydettyjä kuitteja tai tositteita asuntolainansa korkojen maksamisesta. Edellä mainituista syistä L:n sosiaalityön johtaja on tehnyt valituksessa tarkoitetun päätöksen rahalaitoksille saada X:n pankkitilitiedot. Lautakunta on esittänyt, että X:n valitus hylätään perusteettomana.

X on antanut vastineen.

Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on hylännyt X:n L:n sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n säännöksen perustellut päätöstään seuraavasti:

X on hakenut toimeentulotukea muun muassa asuntolainan korkojen maksamiseen kuukausittain. L:n sosiaalitoimi ei ole saanut X:n asuntolainan korkojen todellisesta maksamisesta riittäviä tietoja. X on toistuvasti kieltäytynyt toimittamasta toimeentulotukihakemusten liitteeksi häneltä pyydettyjä tiliotteita tai tositteita asuntolainansa kyseisten kuukausien korkojen maksamisesta.

Sosiaalitoimella on näin ollen ollut perusteltua syytä epäillä X:n antamien tietojen luotettavuutta. Sosiaalityön johtaja ja sosiaalityöntekijä ovat kuulleet X:ää puhelimitse 1.7.2004 ja samalla ilmoittaneet X:lle päätöksen tekemisestä. X:llä on siten ollut tieto pyynnön tekemisestä rahalaitoksille. Tiliotteet on päätetty pyytää 1.1.2004 alkaen pyyntöpäivään saakka.

Hallinto-oikeus katsoo, että L:n sosiaalitoimen pyyntö X:n tilitietojen saamisesta rahalaitoksilta on tehty sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n tarkoittamassa tilanteessa X:n hakeman toimeentulotuen myöntämistä varten ja kyseisessä pykälässä säädettyä menettelyä noudattaen.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös ei ole lainvastainen.

Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn muutoksenhakuohjeen mukaan päätökseen saa sosiaalihuoltolain 49 §:n 2 momentin mukaan hakea muutosta valittamalla, jos korkein hallinto-oikeus säädetyin edellytyksin myöntää valitusluvan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X on pyytänyt lupaa valittaa Kuopion hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumotaan, koska hän ei ole velvollinen esittämään tiliotteita sosiaalitoimelle. X:lle on vahvistettu velkajärjestelyn maksuohjelma ja tämä maksuohjelma on sosiaaliviranomaisten tiedossa. Tuossa maksuohjelmassa on vahvistettu koron suuruus sekä koron maksamisen ajankohta. Samoin siitä ilmenee, että kysymys on asuntolainasta. Kaikki olennainen ja tarvittava tieto on sosiaaliviranomaisten tiedossa eikä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n tarkoittamaa tarvetta tietojen pyytämiseen ole. Tällainen keino on viimekätinen ja poikkeuksellinen toimenpide. Pelkästään sen seikan selvittäminen, onko korko maksettu, ei oikeuta tekemään tällaista päätöstä. X on ollut vuosikausia jatkuvasti sosiaalihuollon asiakkaana. Sosiaalihuollossa tunnetaan täysin X:n taloudellinen tilanne ja se, että hänellä ei ole mitään salattavia varoja tai tuloja. Lain tarkoittamia edellytyksiä tietojen hankkimiselle suoraan rahalaitokselta ei ole olemassa.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

L:n sosiaali- ja terveyslautakunta on selityksessään esittänyt, ettei valituslupaa tulisi myöntää. Mikäli valituslupa kuitenkin myönnetään, hallinto-oikeuden päätös tulisi pitää ennallaan.

X on vastaselityksessään uudistanut aiemmin lausumansa. Hänen asiansa ovat sosiaali- ja terveyslautakunnan tiedossa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen, jolla viranhaltijan päätös pyytää X:n tilitietoja rahalaitoksilta oli pysytetty voimassa.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain, jäljempänä sosiaalihuollon asiakaslaki, 20 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, koulutuksen järjestäjä, sosiaalipalvelun tuottaja, terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai toimintayksikkö sekä terveydenhuollon ammattihenkilö ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten.

Sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus koskee myös rahalaitosta, jos sosiaalihuollon viranomainen ei saa riittäviä tietoja ja selvityksiä edellä mainituilta tahoilta ja jos on perusteltua syytä epäillä asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Pyyntö tulee esittää kirjallisesti rahalaitokselle ja pyynnön esittämistä koskevan päätöksen on oikeutettu tekemään sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen määräämä sosiaalihuollon viranhaltija. Ennen kuin pyyntö tehdään rahalaitokselle, on asiakkaalle annettava siitä tieto.

X:n oikeus hakea muutosta tietojen pyytämistä koskevaan päätökseen

Asiassa on viran puolesta noussut esille kysymys, onko X:llä oikeutta hakea muutosta edellä mainitussa sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen.

Edellä selostetun 20 §:n 1 momentin mukaisesta velvollisuudesta tietojen antamiseen säädettiin ennen sosiaalihuollon asiakaslain voimaantuloa sosiaalihuoltolain 68 §:ssä. Tuon säännöksen voimassa ollessa lainkohdassa tarkoitetun pyynnön tekemisessä ei katsottu olevan kysymys sellaisesta hallintopäätöksestä, johon sosiaalihuollon asiakas, jota pyydetyt tiedot koskevat, voisi hakea muutosta. Tätä tulkintaa puoltaisi edelleen sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 1 momentin mukaisten tietopyyntöjen osalta se, että kysymys on asiakkaan kannalta häntä koskevan asian ratkaisemiseksi tarpeellisten selvitysten hankkimisesta. Asiakkaan valitusoikeutta vastaan lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa puhuvat käytännön syyt ja se seikka, että tietopyynnön lainmukaisuutta koskevassa asiassa osapuolia ovat pyytäjä ja tietojen luovuttaja, jonka on huolehdittava, ettei toista koskevia salassapidettäviä tietoja luovuteta ilman laissa säädettyä perustetta.

Sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentti sisältää sen sijaan erillisen säännöksen tietojen pyytämisestä rahalaitokselta. Sen sanamuodosta ei suoraan ilmene, että asiakkaalla olisi oikeus hakea muutosta tietojen pyytämistä koskevaan ratkaisuun. Muista vastaavista salassapidettävien tietojen antamista koskevista säännöksistä poiketen lainkohta sisältää kuitenkin velvoitteen antaa pyynnöstä tieto asiakkaalle. Lisäksi säännöksessä edellytetään, että pyynnöstä tehdään nimenomainen päätös.

Hallituksen esitystä laiksi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (HE 137/1999 vp) käsitelleessään eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat kiinnittäneet huomiota lain 20 §:n 2 momentin säännöksen merkitykseen sosiaalihuollon asiakkaan kannalta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa StVM 18/2000 vp on todettu, että rahalaitokselle tehtävän pyynnön oikeudellisen luonteen selventämiseksi on valiokunnan käsityksen mukaan selkeämpää säätää, että sosiaalihuollon viranhaltijan on tehtävä päätös pyynnön esittämisestä. Erikseen tehtävään hallintopäätökseen olisi käytettävissä myös normaalit muutoksenhakukeinot. Pyynnön esittämisen perusteena olevien edellytysten olemassaolo voitaisiin mietinnön mukaan riitauttaa ja sekä rahalaitoksella että sosiaalihuollon asiakkaalla olisi asianosaisena mahdollisuus hakea päätökseen muutosta. Valiokunta on tehnyt tätä tarkoittavan lisäyksen momenttiin. Myös perustuslakivaliokunnan lausunnoissa PeVL 7/2000 vp ja 7a/2000 vp on korostettu sen seikan tärkeyttä, että tietojen luovuttamisvelvollisuus voi tulla ulkopuolisen viranomaisen tutkittavaksi.

Sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momenttia on edellä esitetyn johdosta tulkittava niin, että myös asiakkaalla, jota pyyntö koskee ja joka lähinnä voi esittää säännöksen tulkintaan vaikuttavia näkökohtia, on oikeus hakea muutosta lainkohdassa tarkoitettuun päätökseen pyytää tietoja. X:n valitus päätöksestä on siten ollut hallinto-oikeudessa tutkittava. Koska kysymys on asiakkaan valituksesta päätökseen, joka koskee toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitettua toimeentulotuen antamista, X:n valitusoikeus korkeimmassa hallinto-oikeudessa on sosiaalihuoltolain 49 §:n 2 momentin nojalla luvanvarainen.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätös

X on ollut velkajärjestelyn piirissä ja hänelle on vahvistettu käräjäoikeuden päätöksellä vuonna 1997 maksuohjelma, johon maksuina on sisältynyt asuntolainan korkoja. X on hakenut toimeentulotukea muun muassa näiden asuntolainan korkojen maksamiseen kuukausittain. L:n sosiaalitoimi ei ole saanut korkojen maksamisesta mielestään riittäviä tietoja. X:ltä on korkojen maksun todentamiseksi pyydetty toistuvasti tiliotteita tai tositteita asuntolainansa kyseisten kuukausien korkojen maksamisesta, mutta X on kieltäytynyt esittämästä tätä selvitystä. X:n korkojen maksun selvittämiseksi on sitten valituksenalaisella päätöksellä päätetty pyytää rahalaitoksilta X:n tiliotteet.

Edellä mainitun hallituksen esityksen HE 137/1999 vp perusteluissa on sovellettavan sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentin osalta todettu, että sääntelyn tavoitteena on ehkäistä sosiaalihuollon etuuksien väärinkäytöstilanteita ja että tällainen epäilys voi muun muassa olla silloin, kun asiakkaan olosuhteet ja elämäntapa tai viranomaisilla olevat tiedot näyttävät olevan voimakkaassa ristiriidassa asiakkaan ilmoittamien tietojen kanssa. Tietojen pyytäminen rahalaitoksilta tulee olla viimekätinen ja poikkeuksellinen toimi.

Asiassa ei ole riitaa muusta kuin siitä, onko X maksanut korot, joiden määrä kuukaudessa on ollut alle 150 euroa. Korkojen määrä on ilmennyt maksuohjelmasta. Vaikka X on kieltäytynyt esittämästä tiliotteita, pyyntöä ei ole kuitenkaan perusteltu sillä, että X:llä olisi käytettävissään salattuja tuloja, eikä päätöksestä muutenkaan ilmene, että viranomaisen hallussa olevat tiedot olisivat ristiriidassa asiakkaan ilmoittamien tietojen kanssa. Koska tietojen pyytäminen rahalaitoksilta on tarkoitettu viimekätiseksi ja poikkeukselliseksi toimeksi sekä kun asiakirjoissa ei ole selvitystä siitäkään, että sosiaaliviranomaiset eivät olisi saaneet riittäviä tietoja ja selvityksiä sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 1 momentissa mainituilta tahoilta, asiassa ei ole esitetty riittäviä perusteita tietojen saamiseen rahalaitoksilta. Näin ollen sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset pyynnön esittämiseen eivät ole täyttyneet. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös ja valituksenalainen lautakunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antama päätös pyytää tietoja on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Jukka Mattila, Eila Rother ja Matti Halén. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Jukka Mattilan äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Pirkko Ignatius yhtyi:

"Myönnän valitusluvan kuten enemmistökin. Hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöstä. Ottaen huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saadun selvityksen sekä hallinto-oikeuden ratkaisun ja sen perustelut katson, että hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa."

Asian esittelijän vanhempi hallintosihteeri Marja-Liisa Judströmin päätösehdotus asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Jukka Mattilan äänestyslausunto.